Esipuhe runoon

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 14.4.2025 16:43

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Sekoittaen lämmitettävä ennen käyttöä!

Kirvelevä ei tunnu kirvelevän ja lämmin ei lämmitä. Ei aistittu on runo. Tunne on Luoja, joka luo uuden luojan, tämänkertaisen, syntyessään häviävän.

Ennen kuin kirjoitan runon kaikista siihen tarvittavista aineista, tunteista, aistikokemuksista, tarkoituksista, tehtävistä, hulluudesta, jota järki pidättelee ja järjestä, jota hulluus riepottelee, sinusta ja minusta – olen taas sen edessä – sanoja on, mutta ne eivät riitä. Laulu, josta muistan melodian, mutta en sanoja. Jokainen sana, jota yritän siihen sovittaa, ei tue melodiaa, ei ole yhtäpitävä tarkoituksen kanssa. Alku on sikiö, sitten sylilapsi – vanhukselta ei kysytä, kuka olet vaan olit. Ei pidä lopettaa pisteeseen, vaan välimerkkiin, jonka jälkeen alkaa ~ jokainen on yksi säe, ja maailma on kertomus ~ luoja sana
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Näillä ohjeilla tulee hyviä runoja jatkossakin, kaikille runoilijoille <3
Minäkin epeli mokoma taidan kysäistä tuolta Valde ukkelilta, että kuka olit, kun jo yhdeksättä kymppiä vauhdilla huristelet.

Ihan ite kaeet taejan olla ja sitä Luojoo mokomoo ihmettelen, kun se tuassiisa lumen loe ja eeköhän vuan yks Luojan luoma tullunna lulilapion kanssa ja loe kuorma-aaton lavalle sen Lulojan luoman lumen.

Oekeen hyvvee joolun aekoo sulle ja mulle.
Jotain mielessä pyörii ajatusten poikasia, tunnelmia, tunteita... kun palat loksahtavat kohdalleen ja kun luovuudelle antaa tilaa ja aikaa syntyy Runo. 
Tuo runon palapeli on ovela, kiusoitteleva, häikäilemätön ja kohtuuton. Kuva on harvoin valmis. Onko olemassa valmista runoa. Ja jokainen senkin tulkitsee omaan menneisyyteensä ja persoonaansa peilaten. Tämä vuoropuhelu ei pääty koskaan, kiitos siitä, sanalle. :) Kiitos tästä upeastasi, pidin paljon sillä herätti kaipaamaani pohdiskelua :)

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot