ERÄÄLLÄ HYLÄTYLLÄ ASEMALLA VUOSIKYMMENIEN JÄLKEEN  

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
901
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 21.12.2024 5:22

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 


 
Olin saattamassa sinua lähtevään junaan.
   Seisoimme siinä vaunun ovella
     puhumattomina,
vain toisiamme katsellen.
 
Irrotin otteeni kädestäsi ja sinä nousit vaunuun.
 
 
Se tuntuu nyt vain jotenkin selittämättömältä,
       että hyvästelemättä lähdit.
 Enkä minäkään osannut sanoa mitään silloin.
     Olin niin hämilläni ja uudessa tilanteessa,
         jossa en koskaan ennen.
 
 
        Lippuluukku on munalukolla suljettu,
seinävierustan puupenkillä lojuu unohdettu lippalakki,
                      penkin reunasta on paksu maali lohkeillut.
 
 
Ohi kolisee rakas ja pitkä tavarajuna,
                63 vaunua,
   niin monta vuotta on mennyt.
 
 
        Kyyristyn nokisen kamiinan eteen.
                Tulipesän luukku on auki,
        hiilloksen hehku lämmittää käsiäni.
 
 
Radan takana talo,
valot jossakin ikkunoissa.
Ne sammuvat ja syttyvät
 ja sammuvat taas.
 
Voisin ajatella,
   että se merkki jostakin,
        joka jäi kesken silloin.

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavaa kerrontaa, kokemuksen syvällä äänellä kirjoitettu <3 
kauneimmat tarinat jäävät kesken
Tämä vei ihan jonnekin muualle, toiseen aikaan ja paikkaan...
Jokin liikahti tätä lukiessa, kosketti. Jätti hetkeen/ ajattomuuteen, kiitos.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut