Olin saattamassa sinua lähtevään junaan.
Seisoimme siinä vaunun ovella
puhumattomina,
vain toisiamme katsellen.
Irrotin otteeni kädestäsi ja sinä nousit vaunuun.
Se tuntuu nyt vain jotenkin selittämättömältä,
että hyvästelemättä lähdit.
Enkä minäkään osannut sanoa mitään silloin.
Olin niin hämilläni ja uudessa tilanteessa,
jossa en koskaan ennen.
Lippuluukku on munalukolla suljettu,
seinävierustan puupenkillä lojuu unohdettu lippalakki,
penkin reunasta on paksu maali lohkeillut.
Ohi kolisee rakas ja pitkä tavarajuna,
63 vaunua,
niin monta vuotta on mennyt.
Kyyristyn nokisen kamiinan eteen.
Tulipesän luukku on auki,
hiilloksen hehku lämmittää käsiäni.
Radan takana talo,
valot jossakin ikkunoissa.
Ne sammuvat ja syttyvät
ja sammuvat taas.
Voisin ajatella,
että se merkki jostakin,
joka jäi kesken silloin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut