MITÄ MUSIIKKI SANOO

Mitä musiikki sanoo.


Ei se sano mitään, mutta hyvin paljon se kuitenkin kertoo. Olen monesti miettinyt samaa ongelmaa, voiko musiikista sanoa yhtään mitään. Sitä ei sillä tavoin voi kääntää, kuten käännetään vierasta kieltä omalle kielelle. Olen kuitenkin kirjoittanut paljon runoja musiikista, en siten että tekisin käännöstä musiikista runoksi. En ole yrittänyt arvailla mitä säveltäjän mielessä on saattanut liikkua, mitä hän on kokenut silloin kun musiikkiansa sävelsi. Runot syntyvät niistä tunnelmista ja tunnetiloista, mitä musiikki antaa minulle. Ne saattavat muuttua joka kuuntelukerralla erilaisiksi, mutta runo syntyy joko yhdestä kuuntelukerrasta, tai monien kuuntelukertojen tunnetilojen yhdistelmistä. Klassisen musiikin teokset voivat olla hyvin pitkiä, jopa tuntien mittaisia. Siksi runojen kirjoittaminen saattaa saada innoituksensa vain joistakin osista teosta, vaikka teoksella voi olla oma koko teoksen tunnelma, teosta koossa pitävä rakenneidea.


Eihän runojen kirjoittaminen musiikista eroa siitä, jos kirjoitan luontokokemuksista, tai mistä hyvänsä jossa käytän muitakin aisteja kuin kuuloa. Silmin mieleen tallennettu kuva ehkä kuitenkin helpommin kääntyy runoksi kuin musiikki. Runo ei koskaan tule ulkoa, vaan sisältä päin.


Olen koonnut musiikkia sivuavia runoja, joita olen kirjoittanut vuosien varrella, ja julkaissut niitä Rakkausrunot.fi sivuilla ja Facebookissa. Aion vielä jatkaa jonkin aikaa. Toivottavasti niihin ei kyllästytä. Kuitenkin ne kuvaavat erilaisia tunnetiloja, ja siten ehkä tuovat vaihtelua.