SURUVIESTI

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
914
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 15.2.2025 18:28

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Kesken unen tuli puhelu:
  "Puu on kaatunut!"

Se oli jyrkässä kalliorinteessä,
      vuosia nojannut 
           vasten ystävänsä olkapäätä,
               niin toisilleen lohtua antaen.
                    
         Kelopuu,
            konkelo,
                joka hitaasti
                   irtautui syleilystä,
                       tahtoi nyt
                         vain nukkua,
                            yksin nukkua
                                ja maatua.

             Se antoi tilaa
                     uusille taimille,
                       metsälle,
                          joka ei palvele
                             kuoleman taloutta,
                               vaan elämää,
                                 kaikkea elämää.

                       Yöllä tuli viesti:
                         "Sen sydän on pysähtynyt"
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettava luontoruno. Näin se menee ihmiskunnassakin. Piti lukea useampaankin kertaan, niin hieno runo. 
Kumahtaenko mahtanut
    maahan ma'altua.
         Jostain syystä jotenkin
             vetää hieman lukijankin
                päätä vinksalleen,
                  ylhäältäkäsin etenkin...
Aina se koskettaa, vaikka tietää, että luonto korjaa alati satoaan. 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot