TALVI-ILTANA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 8.4.2025 18:39

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 


Talvi-iltana,
kun lumipeitteen auringonvalkoisuus
on saanut jo sinertävää väriä,
 
kahlaan umpihangessa,
silmät ummessa harhaillen.
 
Kuuntelen.
Kaikki äänet uponneet
pehmeään hämärään.
 
Lumen sordiino
on vaientanut sydänäänet.
Pienet vaeltajat horroksissa
lumen alla.
 
Hiljaa lumen musiikki soi
talvi-illassa.
oletus

Kommentit

Lumen musiikki on hyvin kaunista.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot