MUISTO

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
915
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 19.2.2025 19:46

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 
Seison rannalla, katson merelle,
jonka vastarantaa en näe.
Kaikki mennyt, mennyt siinä
raskaassa tyyneydessään. Muisto –
jokin muisto – pieni aalto,
tulee rantaan.
Yksi onnellinen, kimmeltävä päivä
sieltä minulle,
ei sen enempää...
ei sen vähempää.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

mutta siinä hetkessä kaikki. Lukija tarttuu runon tummapiirteiseen muistoon, mutta löytää sieltä myös hymyn. Kiitos runoilijalle!
jos vaikka yhden päivän menneestä takaisin saisin -
kaunis pyyntö, kaipauksen täyttämä
Yksi on kaikki. Ykseys. Erillisyyttä ei ole. Hieno runo!
Muistot elävät meissä ja kantavat sekä vahvistavat meitä <3 
Todella tehokkaasti kuvattu. "Muisto - jokin muisto - pieni aalto" värähdyttää. Pienet muistot monasti juuri koskettaa, muistuttaa arkipäivän luonnollisista kauniista hetkistä, jotka katosivat

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot