KUN OLIT PIENI

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
915
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 19.2.2025 19:46

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 



kun olit pieni
kuulit sen lähempää
kuinka lehdet kahisivat jaloissasi

sinä potkit niitä tieltäsi
ja niitä tuli aina vain lisää

minä yritin löytää sanaa sille kaikelle

siitä on jo monta kymmentä syksyä

olen jo lakannut etsimästä

nojaan vain puiston vaahteraan

ja katselen

kun päiväkodin lapsia huomioliiveissään

ohjataan suojatietä yli kadun



 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Runossasi niin mennyttä kuin tulevaakin yhdessä sopusoinnussa,vaikka maailma ympärillämme muuttu,niin lapset/- lapsuus ei milloinkaan mutta mitä tapahtuu sen jälkeen aikuismaailmassa ! ?
Yleensä poikkeuksetta runojesi selvyys on ihailtavaa !
Koskettavaa muistelua. Ei ollut ennenvanhaan huomioliivejä.
Kauniin kaihoisaa muistelua ja kosketuspintaa lapsen maailmaan.  Runon puhuja ei ehkä koe samoin, mutta muiston kautta voi löytää yhteyden menneeseen... eikä aina tarvitse olla sanoja... hiljaisuuskin puhuu monilla kielillä.
Tyylikäs , ajankohtaan hyvin nivoutuva runo.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot