TUSKANHUUTO

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 15.4.2025 19:42

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 
 
tähdet sammuivat pölypilveen
         

    kuulin jonkun huutavan
                                       rajan takana:

                                                                  aika loppuu!
                 
                                       mylvivään pimeään se loppuu! 

aavikkomyrsky
      repii telttoja
                  joku huutaa tuskissaan
                            eikä kukaan sitä kuule
 
kiipeää kivun muurin yli,
                              kaivaa kynsillään tunnelin,
 
on pian täällä,
                      minuun takertuneena
 
mitä minä voin
                      mitä minä voin

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tästä tulee mieleeni paha painajainen. Rajaksi miellän kuoleman. Hyvin on pelko ja ahdistus kuvattu. Tämä jätti minuun jälkensä. Kiitos. 
Joskus ei tiedä, mitä voisi tehdä, luova tauko on paikallaan <3 
upeasti luotu tuo tunnelma

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot