puret huulista paloja ja olet kuin et olisikaan
lasitaivaan lailla lumisadetta ripsissä
pitkin poskia
sulatit silmillä, poltit tien ja sillat perässä
mitä minä annoin
yön lakanoista rakennetussa
majassa kovalla lattialla
kerroin ehkä unista ja painajaisista
kasvottomista ihmisistä tyhjillä kaduilla mustina iltoina
mikä vei mielesi mennessään
puhuit iholle, katsoin jo seuraavaa aamua
ikkunan toisella puolella odotti vuoroaan
lakanat lattialla
katto romahtaneena niskaan
sulata tie jollekin toiselle
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
