Nimetön

kuinka seinä selkää vasten
ja jalkojen alta katoava maa
isku palleaan
keuhkojen täydeltä yrittää yötä vasten hengittää

kapeita sormia, lonkeroita ohimoita pitkin
oikomassa hiuksista solmuja
tarttuvat ajatuksiin
tukistavat

kuka levitti huulipunaa leukaan asti
ja pyyhki silmien ympärille mustat varjot
nauroi perään pakkasen paleltamat

lakanoissa tuoksuu jo toinen sunnuntai
uskalsi toivoa toisia kasvoja
ja lupasi yrittää huomenna uudestaan