etkä enää kaipaa muita

Runoilija tsiuh

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 19.7.2008

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

olen vain minä, jos joskus sitäkään.

tänään pidän maailmasta, rakastan sitä. kuten myös kukkasista sokerista ja ystävistä. (huomista en tahdo nähdä eikä sitä siksi ole. silloin en pidä mistäkään)

aurinkoaurinkovesisade ulkomaat vieraat kielet se kun ei ymmärrä kun ymmärtää ihan täysin ja on mukava tilanne, tai vähän vaivalloinen tai on kaatosade tai hyvän makuinen tikkari ja oikea ihminen siinä vieressä niin olen onnellinen. koska onnellisuus on tarttuvaa.

minuudesta en kyllä silti pidä.

 

"rakasta mua!" kuuluu sillan alta kesällä
siellä on pulsuja joita tavallaan kaipaat
aamuisin kun tuntuu että kaikki on liian hyvin

ja keväällä olet hukassa kun huomaat ettei maailma
olekkaan niin mustavalkoinen
kuin taas puoli vuotta olet luullut
ja muistat kuinka syksyllä katselit katuja
itkien onnesta kun oli niin kaunista, maa täynnä
lehtiä ja tupakantumppeja

- niin ettet enää erottanut niitä toisistaan -

teillä on riitaa (niin meilläkin) mutta teidän riita
on sovittavissa
meidän vain hyväksyttävissä

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Hyvä, kaunis ja erikoinen. Hyvin muotoiltu, tästä ei voi olla pitämättä :)

hieno runo, pidin hyvin paljon!

 

Käyttäjän kaikki runot