Kuinka helppoa olisikaan kuolla pois? Luovuttaa.
Sulkea silmänsä, nukkua pois.
Olen niin väsynyt...
Mikä pidättelee?
Elämänhalu, en vielä luovuta.
Nousen taas kerran sängynpohjalta uuteen päivään.
Elämän vaikeus voittaa ja kuoleman valkeus himmenee.
Tilalle astuu kuolemanpelko.
Hei, minua tarvitaan vielä, en ole valmis.
Selite:
Juhannuspäivän aamuna olin todella niin väsynyt, kun vastasin tyttärelleni, hänen kysymykseen, ettei sanat meinanneet tulla ulos suustani. Kun vaivuin horteeseen, pläjähti tämä runo mieleeni. Pakko oli vääntäytyä ylös ja kirjoittaa. Runossa on voimaa...
26.06.2004
Kerro mielipiteesi runosta
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pystyn lähes samaistumaan tähän runoon ja varmaan antaa aika monelle muullekin kuolemaa toivovalle voimia seuraavaan päivään :)
Sivut