ei elämänkahvasta otetta
aina kunnollista saa
ottein lipsuvin ja luistavin
se on vaikeaa
joskus elo kulkee laahaten
kuin taakkaa suurta raahaten
joskus toisinaan, pätkä kerrallaan
kuin ohutta nyöriä nykien
joka kiskaisu tuottaen kipua ja tuskaa
jospa seuraavassa elämässä
repun oikean saisin
ja kenties taakan pienemmän
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aina sitä toivoa voi. Hyvä runo
Miesmäisen rempseä runo.
Sivut