kuiskii meri kaipuutaan
suolaisilla huulillaan
aikaa mennyttä muistelee
aikaa purjeiden ja miehien
tuoksua tervan ja kalan
puutavaran
ihmisvilinää
ahtaajia työssään
merimiehiä
laivanselvittäjiä
lukematon määrä ammattimiehiä
ja naisia
vaan ei enään
elämä hiljentyi
tekniikka kehittyi
kiertää tavara konteissa
viivähtää vain hetken
nyt laiva satamassa
on moni loisto tarpeeton
tutkat, satelliitit
tilalle tulleet on
niin muuttuu maailma
vaan kaikki muutu ei
myrskyt, ne pysyy
kenties paranee
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Satama ilman jätkää on on kuin lompsa ilman pätäkkää. Hieno runo, sieltä se leipä on tullut vuosisatoja merta pitkin ja tulee vieläkin!
Hyvä runo
kiitos tästä! loistava runo ajasta jolloin kaikki oli toisin. Ties vaikka jonain päivänä vielä haikaillaan sekstantin perään. Latinalainen sanoisi o tempora o mores.
Sivut