Niin hiljaa
veneen kello soi
kyydissään
kalpeita kasvoja
herkkänä
ja haikeana
sen ääni
veden pinnalla kiiri
viedessään
jokaista vuorollaan
niin hiljaa
veneen kello soi
tuonelan portin takana
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Niin hiljaa
veneen kello soi
kyydissään
kalpeita kasvoja
herkkänä
ja haikeana
sen ääni
veden pinnalla kiiri
viedessään
jokaista vuorollaan
niin hiljaa
veneen kello soi
tuonelan portin takana
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
Joo... ei ihan tyypillistä aiheeltaan, mutta sanat soljuvat kyllä tutusti.
Tykkään - aiheesta huolimatta ja sen takia =)
omalaatuista tekstiä, pidin tästäkin tyylistä. Upeaa
tosiaan poikkee sun normi tyylistä hyvä tää on
Kaihoisan herkkää.
Sopii muistorunoksi.
Runosi sanoma surullinen , mutta on hienoa löytää itsestään uusia ulottuvuuksia runoissakin!
Osui ja uppos... Tämän hetkistä mielialaani rauhoittava runo.
Tällaiset runot ovat eräänlaisia virstanpylväitä ihmisen elämässä.
hetkien arvosta muistuttava runosi kaunis
Sivut