Pikkuveljeni,
sinä sytytit valosi
viimeisenä
ja sammutit
ensimmäisenä.
Me jäimme
tänne valoon,
kaivaten,
muistoasi vaalien.
Perässäsi
joskus seuraten,
kohdataan,
yhteen palaten.
Mutta nyt
vielä…
…ikävä sinua !!!
Rakkaudella…
Selite:
Ei se koskaan vähene eikä vanhene, suru meinaan, vaikka vuosia on tänään seitsemän....
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä koskettaa ja tunnen tuon itsekin. Niin kaunis ja surullinen runo. Eipä se ikävä tahdo aikaa oikein katsoa. Otan osaa ja toivon jaksamista silti.
Kaunista ja koskettavaa
sain melkein kylmät väreet tästä runostasi selkäpiihin..
voimia hurjasti!!
ikävä ei heltiä, onneksi meillä on muistot; niitä ei voi kukaan viedä pois.
Koskettava runo.
Runon nimessä on mielestäni tämän tärkein sanoma. Se kertoo miten surun ja muistojen kanssa tulee elää, ottaa niille aikaa silloin tällöin ja sitten taas elää elämää eteenpäin. Valovertaus on myös kauniisti sanottu.
Ikävä rakasta ystävää ei sammu milloinkaan, aika hiukan lievittää. Onneksi voi odottaa jälleennäkemistä.
Oma veli kuoli vuosi sitten, tuli ihan kyynel silmään kun luin tekstin :´( Tosi kaunis ja koskettava runo.. Voimia <3
Kaunis ja koskettava muistoruno pikkuveljellesi.Pidän tästä runosta.
7 vuotta tulee uudenvuodenaattona myös täyteen aurinkopoikani poismenosta.Onnellisia enkeleitä taivaan enkeliparvessa ovat nämä lapset.
Kosketti. Syvältä ja nostatti oikeastaan kyyneleetkin ihan oikeasti tässä silmiin... muistuttaa omista menetyksistä ja peloista menettää, mutta muistuttaa myös samalla muistoista heistä jotka meille niin merkitsee. Koskettavan surullinen ja kaunis runo, tämä menee suosikkeihini. Hyvin paljon voimia sinne ja muista aina häntä hyvällä, varmasti hän tekisi samoin. *syvä hovikumarrus, hattu rintakehällä*
Kaunis ja koskettava runo.
Hellää kaipausta ja kipeää surua.
Voimaa elämäntielle.
koskettava runo. Kiitos arvostelustasi :)
Suru koskettaa syvästi runossasi, kaunis sanoma, itse tiedän , että suru voi helpottaa , mutta ei koskaan rakkaintaan/läheistään voi unohtaa, kiitos runostasi!
Kuulin lohoruttavan tieron , siis kun nuori henkilö lähtöö tästä elämästä niin hänen energiansa jää tänne meidän käyttöön, ei se tietysti lohoruta siinä surun keskellä mutta ehkä kun aikaa kuluu niin asiaa voi ajatella niinkin.
Koskettavaa on runon sanoma.
Kauniisti kirjoitettu,
surullinen. Mutta muistot elää.
Ja kiitos.
Erittäin syvältä koskettava, taitavasti ikävän esiin tuoma runoteos.
Voimia elämään!!!!!!