sinä aamuna kun puut tekee seittiä
elämä hauraampaa kuin heijastus
meidän välillä tuhat valtamerta
vaikka sinä olet siinä
kesytät tiikereitä rikkinäisellä iholla
piirrät salaisuuksia selkärankaan ja
vastauksia vääriin kysymyksiin
varjona ilman hahmoa
jossain tuolla kaukana
äkkisyvän reunalla
meidän yhdeksän elämää katoaa
petolliseen harmoniaan eivätkä
tiikerit voi koskaan kesyyntyä
epätodellisen kaunista
ja sinä olet se
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Samanaikaisesti runossa on surullisuutta ja epätodellisen totta. Pidän paljon.
Todellisen kaunis runosi on=)
Hieno.
Haikeutta...
hemmetin kaunis <3 suosikkein ->
Kauniita kielikuvia runossasi haikeassa, pidän!
epätodellisen kaunista indeed. miten mä oon voinu missata sut ja sun runot? nää on supadupahyviä.
Voimakkaasti loikkaavaa luonnehdintaa. Hyvä runo.
Kaunis runo, kiitos!
Todella hieno runo.
Kaunis runo.