Rakas,
päivieni vihreyden lähde
kylmien öiden peittoni,
en minä sinua vihaa
tuomitse
selolle vaadi.
Elä huoli
sure.
Ymmärrän ettei vielä ollut
meidän aika
täyttymys.
Ettei syleilyysi
minulla ollut lupa jäädä
vai pieni tovi
oli sinulle ja minulle
meille
varastettu kotvanen.
Tuo tiima,
lyhkäisyydessä riittävä,
taiten työnsä teki
kertoen minulle
sinun elävän
minut muistavan
odottavan vain vuoroasi
vapauttasi.
Minä taasen
sain vannoa
ikuista palvontaani
kertoa voitoistani,
joihin ajatus sinusta siivitti,
päivien laskustani
odotuksesta ilman
sovittua päivämäärää.
Se riitti
minulle
jaksan taas.
Niin olen taas ovella
sinä rakas, lämpönä povella
kylmä vihuri nipistää poskea
poissa on kosketus lämmin
ei kuulu, näy koskea
kylmässä lumessa rämmin
tekisi mieli kääntyä kannoilla
uikuttaa vihlovasti jäisillä rannoilla
räystään ilon kyyneleet jähmettyneet
pienet silmut lupauksiin pettyneet
silti tämä poika hymyilee
synkkyys luvan perästä lymyilee
käännän posken, koko kyljen
sinut talvi vielä nyljen
hautajaisissasi nautin leivosen laulusta
korjailen vielä pystynpään kaulusta
roistot arvokkaita aarteita kätkevät
piilotan hipiäni sinulle, kevät.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä runosi riipaisee syvältä
Kaunis, hyvä runo
Näitä rivejä ahmii, miettii ja taas
syventyy sanojesi ihmeelliseen
maailmaan. Sanainen arkkusi tulvii
upeita lauseita, jotka elävät kauan
luetun jälkeenkin. Kylläisenä kiitän,
sain päivääni eväitä ;)
Taidokasta ja niin mukaansa tempaavaa
Damn you, teit sen taas :D Sanaton olen, hiljaisesti hyrisen hurraata. Tämä ON.
Ihastuttava runo rakkaalle, keväälle. Soljuva rytmi, herkkää luettavaa. Taattua laatua sinulta taas!
Kiitos :)
Totisesti suopi hehkuvin kuvin
loistavan, aidon, rakkauden huvin.
Selvinnee lumesta ja rännästä,
kun tekee puuhkan ketun hännästä
ja ottaa kanasensa ominluvin!
taidokasta kerrontaa
pidin todella paljon
Niin on taas moniselitteinen hieno runo. Tämän voi lukiessaan yhdistää mielensä mukaan, lukijan fiilingistä riippuen asiaan jostoiseenkin. Taitavaa kääntelyä luonnosta ihmiseen ja takaisin tai päinvastoin, aivan kuinka itse haluaa.
Odottaminen on kuitenkin päivän sana ja kiitollisuus.
Todella aistikasta kerrontaa, surullistakin. Kaunis on runosi!
Tähän sopii pari kliseistä sanontaa;
" Odottavan aika on pitkä" ja "kevät keikkuen tulevi", mutta melkeinpä noihin kuvailuihisi sopisi Nainenkin.
Mestarillista personifiointia. Ihan menin alussa lankaan.
Sydämeen asti yltävää, koskettavaa runoilua.
Erittäin hieno runo. Haikean kaunis sanoisin.
Aivan mahtava runosi, hyvä kokonaisuus, ehjä, vie lukijaa mennessään. Hieno!!
Sivut