Sanot miuta
ronkeliks:
”Sä et ota ketää!”
”Syytä ittees
eläkkä aina urputa!”
”Kranttu!”
”Niin…”,
tyydyn sanoo ääneen
pääni pyöritellessä
syntyjä syviä:
~ Siut ottaisin,
jos elettäs
kivikautta.
Luolaani
tukasta raahaisin… ~
Yhä siellä
syvässä sisälläni pyöritellen
samalla laskien päässäni
sormitta,
vaikka nekin
vielä
riittäisi
ynnäyksen summan
tuodessa mieleen
nakki mainoksen
Heikkeineen,
päädyn henkäisemään
pallon siulle:
”Siut…
vain siut haluaisin
r a k a s…”
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Joo-o, krantuksi sitä helpolla muut syyttelee, vaikkei siitä olekaan kyse... hyvä runo.
Sivut