Vaatteesi
kesämorsian?
Revittyinä?
Ympärillesi leviteltyinä
riekaleina
Valkoinen
sorja runkosi
lähes alastomana
seisot -ainakin yrität-
ylväänä
ryhdikkäänä
kuihtuneessa
kukkameressäsi
kohmeisin sormin
viimeisistäsi
kiinni pitäen
väristen
taipuen
sen
kylmän
tunteettoman
piiskaukseen
raastamiseen
joka repii
viimeisesikin
suojasi
hylätäkseen
sen maahan
poljettavaksi
Tyhjässä katseessani
-jossain siellä sumussa
mykistymiseni luomassa tyhjiössä-
häväistynä
kauneutesi
Onneksi
Luoja
on armollinen
laskien
tumman pehmeän peittonsa
kaiken ylle
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Erikoinen, mielenkiintoinen runo, hyvä
Hieno
Sivut