♥
♡
Liittynyt: 6.9.2003
Viimeksi paikalla: 26.12.2024 20:28
Asuinpaikka: Kuusankoski
Runoni ovat suurimmaksi osaksi miun silmien kautta katsottuna elämänkulkua. Tosin pientä sävytystä tuppaan usein käyttämään halutun lopputuloksen saamiseksi...
Runoilija kirjoittaa tyylillään
ja lukijat kulkevat mukana,
jos kulkevat,
omalla kyydillään.
Runot on "aina" olleet tapa purkaa tunteitani ja kirjoittaminen toimittaa "kallonkutistajan" virkaa miulle...
Varoitus! Kirjoittaja on syyntakeeton syntymäonnellinen... Sekin on kyllä paljastettu joissakin teksteissäni, mutta nyt voin olla puhtain mielin, kun sen tässä esittelyssäni kerroin.
Osiossa tarinat (päivitys vielä vaiheessa) on pojalleni kirjoitettuja saturunoja. Niitä suosittelen kaikille lapsenmielisille ja varsinkin sen puolen itsestään hukanneille... Tervetuloa vaan satujen ja tarinoiden luvattuun maahan, jossa totuus ja satu sekoittuvat toisiinsa kietoutuneina kuin rakastavaiset...
Osiossa aforismit (päivitys vielä vaiheessa) on syntymäonnellisen syntyjään onnellisia mieteitä ja kirjoitelmia, joita en halunnut/osannut muualle karsinoija....
Löydyn myös näistä:
https://www.rakkausrunot.fi/runoilijat/waltsu2
https://www.instagram.com/juha.tenhonen/
Kommentit
Niimpä!
Terävän kielen jäläkijä on vaekee paekata. Tämä on sitä siun kantapiän kaotta opittuva filosohvijjoo.
eivät poistu
mutta elää voi
Jotkut haavat eivät ikinä parane. Niiden kanssa vain oppii elämään ja hyväksymään sen, ettei niille enää mitään voi tehdä, jos toinen tahi toiset osapuolet eivät ole kykeneviä olleet tarttumaan sopuun ei juurikaan kaskea sytytä, ja siltikin valmis ollut aina sopimaan asiat, joita ei ikinä aiheuttanut ollutkaan.
Siis...jos haavoittunut olet ja siihen lääkettä otat, ei riitä se, että siitä saat hetken helpotuksen, kun pian taas uusiutuu kipu ja ahdistus. Vaan jonkin syttyä täytyy...onko se siis ymmärrys omasta tilasta, siihen johtaneista syistä tai ihmisen hyväksyminen omasta osattomuudesta koko tilanteeseen...oli tilanne mikä tahansa, viime kädessä ainoastaan itse voit kaskesi sytyttää, itse haluat antaa/kykenet antamaan oman henkisen panoksesi paranemisprosessiisi...jotta kasvaisit vahvempana, viisaampana jonain päivänä. Näin minä tämän tulkitsin. Paljon ajattelemisen aihetta antoivat kaksi painavaa riviäsi.
Sie käyt jo niin kryptiseksi että edes se pieni apteekkari minussa ei ota tuosta selvää;)
Niinpä...hyvä ajatus
Niin. Sanalla sivaltaminen on kieli keskellä suuta -puuhaa. Suurimmat vammat eivät parane.
Sanoilla voidaan haavoittaa, kuin myös balsmia haavoihin silottaa.
Sivut