Kun lapsukaiset nostivat selkäänsä taas reppuja,
samana päivänä jaettiin niitä kirottuja lappuja.
Nyt on hiljentynyt pajassa pauke ja huiske
sekä tupien nurkilta tepsutus ja kuiske.
On jäkälärinteillä monenlaisia aikoja eletty,
mutta ennen ei ole pajan ovia päiväksikään teljetty.
Nälästä ja vilusta ei ole sentään vielä kärsitty,
mutta kinkunluu on jo moneen kertaa järsitty.
Työkkärissä oli vaan yksi homma tiedossa.
Huhtikuussa olisi töitä kaukaa kotoa Liedossa.
Keikkahommaan tarvittaisiin pikku heppuja.
Pitäisi esittää kuulemma suloisia pupuja.
Kyllä tämä kaikki melkoisesti sopeutumista vaatii,
mutta kai pakon edessä elämänsä uudelleen laatii.
Mutta miksi ihmeessä tässä tilanteessa ollaan,
ei se meinaa mahtuu millään pajalaisten pollaan.
On pohdittu onko yhteyttä rahapulalla ja Vermolla
ja pelätty olemista bisnesmaailman ajan hermolla.
Eihän ole sama onko syy uhkapelissä ja viinassa
vai onko koko joulupukin tuotanto kohta Kiinassa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi