Metsässä hongat yhä humisivat
ja jossain kaukana Ukkosherran kärryt kumisivat.
Viimeisessä puhurissa otteensa kirvoittaneet,
pisaroiden paikan ottaneet,
vihreät liitovarjot lehtimetsien
leijuivat laskeutumispaikkaa etsien.
Ensimmäiset kultaiset säteet lävistivät utuverhon
ja orava pysähtyi poimimaan tippuneen tammenterhon.
Vielä hetken helminauharivit painovoimaa vastaan taisteli
ja mehiläinen jo varovasti kissankelloa maisteli.
Kärpäset pörisivät,
hyttyset inisivät
ja heinäsirkat soittimensa viritti.
Siilit lyllersivät,
hiiret telmivät
ja puput toisiaan kiritti.
Silloin Metsämörri polki kannonnokkaa
ja melkein metsänväen hukutti kertyneisiin kaunoihin,
mutta onneksi laulurastas availi omaa nokkaa
ja punoi Mörrin sävelen paunoihin.
Hetken Metsämörri äimisteli,
taipui ja hymisteli,
viimein silmänsä sulki
ja voi kuinka iloisesti Mörrin laulu kulki
hänen tuodessaan onnellisuuttaan julki.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi