Tiedäthän,
en koskaan haluaisi satuttaa sinua,
jos satuttaisin en tekisi sitä tahallaan...
Sillä en ole koskaan tavannut ketään,
en ainuttakaan kaltaistasi,
ketään joka ymmärtäisi,
oikeasti rakastaisi
kuten sinä.
Olet saanut uuden auringon nousemaan,
sulattamaan kaiken pahan päältä maan
niin että linnutkin uskaltavat lentää
ja ne lentävät vain siellä
missä on turvallista
Rakas tajuathan
että olet korvaamaton,
tajuathan että olet uskomaton...
Mutta kaiken tämän jälkeen
minun pitää vain sanoa...
löydät itsellesi jonkun paremman.
Lupasin, etten satuta
en ainakaan tahallaan
mutta otathan tämän vastaan?
Suolaiset kyyneleet kirvelevät minunkin
haavojani,
mutta kaukaa löydän silti hymyn,
hymyn joka muistaa ne kaikki sanat mitä
sanoit...
ne sanat jotka kuuluvat jollekkin muulle.
Rakas, anna anteeksi.
En vain pysty enää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvä runo, koskettava