Hiljaisuuden keskellä
istun yksin
ikkunalasin takaa vain
loputon valkea kauneus valaisee
Itken sinulle suojaa
kyyneleiden valuessa rukoilen
ettei kukaan sinulle pahaa tee
siellä keskellä sumeiden kasvojen
Vuoden ympäri
käveltiin käsikkäin kunnes irrotin
nyt haikailen turhaan vaikken enää
samoin tunne kuin silloin
kuten et sinäkään,
niin miksi se sattuu?
jokainen kyynel särkyy poskelleni
puukon iskuin livahtaa sydämeen
jonne jäljet ikuiset jättää
lopuksi en enää tiedä
kumpi oikeasti rakasti enemmän
minä vai sinä vai molemmat
rakastiko kumpikaan edes tarpeeksi
peitin heikkouteni sinun parhaaksesi
jonka takia kärsin joka päivä
hymyn alta paljastuu muuta
valheita
petosta
en tiedä tunnustanko vielä joskus
vai jäänkö aina
yksin hiljaisuuden keskelle
itkemään sinulle suojaa
vaikka sinulla on jo kaikki hyvin
kuten luulet että minullakin
mutta toivon sinulle
parempaa kuin koskaan
tiellesi kedon kukkia ja aurinkoa
lämpöä ja loputonta rakkautta
koska olen jo poissa luotasi
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
surullista, mutta silti niin kaunista.