Ne päivät kun
sanat ovat puukkoja,
kun katseet ovat tappavia
eikä ikkunasta näy muuta kuin tuskaa,
kun askeleet vievät sadepilviin,
ja kyyneleet tuhoavat näkökenttäsi
tiedäthän ne päivät?
En muista niistä ainuttakaan enää,
sillä sinä taistelit vastaan kun sanat satuttivat,
herätit minut uudelleen eloon kun katseet tappoivat,
pyyhit pois kaiken sen tuskan,
maalasit taivaanrannan aurinkoosi ja
pyyhit kaikki murheet silmiltäni
sinä teit sen kaiken, kun kukaan muu
ei edes muistanut että olen olemassa,
sinä teit sen kaiken vuokseni
aina niinä päivinä kun
loppu oli lähellä
Rakensit minut valmiiksi ja
teit minusta paremman ihmisen,
rakastit minua enemmän kuin tarpeeksi
ja teit tästä kaikesta elämisen arvoisen...
enkä voi koskaan ketään tarpeeksi kiittää
en sinua itseäsikään,
sillä kiitoksen sanat eivät koskaan voisi riittää
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi