Sadepilvet lankeavat taivaankannelle,
yksitellen jokainen katulamppu sytyttää tähtensä
kirkonkellot lyövät kahtatoista
otteesi kädestäni on irronnut
Ennen olit se jonka takia heräsin
jonka vuoksi itkin ja nauroin
olit se yksinäinen sydän paperinnurkalla
tukipilari tahdonvoimassa
Nyt katoat sumuun sanomatta hyvästi
sinua odottaa tulevaisuus,
minua sade, jonka läpi en näe,
sillä olen enää vain
kyynel meressä
yksi muiden joukossa
syksyn lehti virtaavassa joessa
Vielä eilen olin ehjä
nyt sinä särjit minut kuin et tietäisi,
että minut on koottu aina uudestaan
Oliko tämä kaikki, mitä pystyit antaa?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
