Niin kaunis, vain
hieman haalistunut
on lapsuuden
kultainen kuva.
Siinä äiti ja isä
käsikkäin
seisovat portailla
tuvan.
Ja nauravat
niinkuin aurinko
joka valaisee
pihamaan.
Oli hetki silloin
onnellinen
jonka kuva tuo
mieleen taas.
Näitä hetkiä
lapsuuden lahjoja.
Niitä koskaan
unohda ei.
Vaikka ilonhetkistä
osasen, myös
surunhetketkin
vei.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut