Nämä soljuvat päivät
ovat elämän
kultanauhaa.
Iloa, surua
rakkauden lämpöisyyttä.
Ei tiellänsä näe
monien mutkien
taakse.
Ei mihin vievät
askeleet pienetkin.
Kun huolien tummat
aallot vyöryvät
mielen rantaan.
Ja ilon muuttolintu
karkuun lehahtaa.
Se palaa kyllä.
Sen laulun jälleen
kuulee.
Ja siivillänsä hiljaa
hipaisee.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkä runo.
Sivut