Istuskeli leppoisasti
mummo vaarin kanssa.
Toisiansa katselivat -
omaa rakastansa.
Ryppyjäkin vuodet oli
tuoneet molemmille.
Vaivojakin paljon, vaan
ei mitään voinut sille.
Vielä mummo vaarin katseen
kirkastumaan sai.
Kaunis oli mummo yhä
kuin nuori tyttö vain.
Muisteltiin, kun tapasivat
ihan ensi kerran.
Jo silloin rakkaus leimahti
suuren roihun verran.
Tässä, elon ehtoollakin
liekki vielä palaa.
Hellästi kun muistelijat
toisiansa halaa.
Hyvä on nyt yhdessä
kahden nöpöstellä.
Toisen kylkeen nojata.
Sydäntä lämmitellä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut