Vanki

Kädet tuntuvat raskailta ja elottomilta roikkuen kiinni kahleissa, joihin minut sidottiin aikoja sitten. En enää muista miltä tuntui olla vapaa, miltä ulkona näyttää. Paistaisiko ulkona aurinko, laulaisivatko linnut, olisiko siellä lapsia? En tiennyt, en enää.

Huone minne olin lukittu oli kolkko ja kivinen, harmaaksi sisustettu ja siellä oli vain yksi ikkuna. Ikkuna korkealla, niin korkealla etten pysty näkemään siitä ulos. Seison keskellä huonettani kahleissa. Kahleet ranteissani ja nilkoissani ovat hiertäneet kehoani jo pidemmän aikaa. Olen yrittänyt päästä ulos, mutta tuloksetta. Kahleissa olen ja pysyn, se on raaka kohtaloni.

Mutta mitä tapahtui vapaalle ja itsenäiselle minulle? Kuka minut vangitsi ja miksi? Mitä pahaa olinkaan tehnyt? Olin tyystin unohtanut nuo asiat muiden asioiden tavoin. Kaikesta on niin paljon aikaa. Ennen olin vahva soturi, vapaa kuin tuuli ja voimakas kuin tuli. Sitten tulivat kahleet ja kaikki pimeni.

Siitä asti olen virunut täällä muiden vankina. Minä, ikuisuuden vanki, yritän kuitenkin paeta kohtaloani. Minua ei luotu tähän huoneeseen, ei kahleisiin, minua ei luotu rakkauteen.

~Vapauden valo ikkunassa alkoi hohtaa entistä kirkkaampana ja houkuttelevampana, aivan kuin kutsuen minua ulos leikkimään. En voinut vastustaa kiusausta, lupasin leikkiä vain pienen hetken auringon kanssa. Pienimmän hetken ajan katson kimmaltavaa järveä ja sen kuulasta pintaa auringon kautta. Jos vain ylettyisin tuohon kaikkeen.

Mutta aurinko kurottautuu luokseni, aukaisee ikuisuuden kahleet ja vetää minut luokseen valoon. Valoon, valoon kauas vuorten taakse, niitylle missä kasvavat kauneimmat kukat ja missä vesi on puhtainta maailmassa. Sinne aurinko vie minut mukanaan enkä kaipaa hetkeäkään vankilaani. En kaipaa rautaista halausta, en kylmää suudelmaa iholleni. Ei, en kaipaa sitä ollenkaan.

Vapaana juoksen, kirmaan läpi pellon. Vuoret suojaavat, turvaavat selustani, eikä hetkeen vangitsijani tule perääni. Olen taas vapaa~

Ja sitten minä herään.
Herään hyvästä unestani, käsivarsi ympärilläni, tuttu hengitys niskassani. Täällä minä olen taas, vankilassani. Paikassa minne en kuulu. Olen osa asiaa mitä en tunne, mitä en osaa.
Olen ikuisen rakkauden vankilassa.
Olen ikuisesti vankisi..