Nimetön

Sormet tärisevät, ei ääni kestä. Missä nyt on kova kuori, missä teräs? Ei, et kykene siihen, et enää. Et voi tajuta mitä on tapahtunut, hampaat pureutuvat huuleen ja et näe mitään. Naisen epämääräinen hahmo heiluu edessääsi.
"Veli.. veli? Olentko kunnossa" Hah, milloin hän on välittänyt? Mutta kuulet huolen hänen äänessään, surun, murheen ja tunnet miten hänenkin kätensä tärisevät, kun ne tarttuvat omiisi. Oletko kunnossa, oletko kunnossa, oletko kunnossa.. hän toistelee sitä kuin mantraa ja sinä hädin tuskin kuulet. Käännyt ympäri, riuhtaiset kätesi vapaaksi hänen käsistään ja kävelet ympäri, katselet.
Eikös hän kohta hyppää jostain kaulaasi, virnistä ja yksinkertaisesti valaise kaikkea kuin pieni aurinko. Vai kenties.. kätesi löytää kännykän, aukaisee sen ja tuijottaa hehkuvaa ruutua sitä näkemättä. Kyyneleet tipahtelevat sormillesi, mutta sinä et välitä.
"Veli..?" Naisen käs kädelläsi. Toivoisit, että se olisi.. hänen kätensä.

Hänen, joka opetti jotakin tärkeää elämästä.
Hänen, joka oli hassu ja pieni ja kevyt ja kaunis kuin auringonlaskun viimeiset säteet.

Hänen kätensä, hänen jalkansa, hänen kaikkensa. Hänessä oli kaikki, sinä nakkaat kännykät luotasi ja kiroilet ääneen.

"Saatanan penikka!"

Typerä penikka, saa sinut tuntemaan näin.
Typerä penikka, rakastuit.
Typerä penikka, hän ei ole täällä enää.

Typerä penikka, toistat mielessäsi vaikka et niin oikeasti ajattele. Hän joka oli aidosti viisas, kokenut, kauniimpi kuin kukaan. Sosiaalinen, ihmistaitoinen, hellämpi kuin moni muu. Ei mikään penikka, sinun koko elämäsi, koko maailma.

Häntä ei ole.

Totuus iskee tajuntaan ja vajoat polville, sormet puristavat hiuksia, kultaisia kuin entisaikojen prinsseillä konsanaan, ja nyyhkytys purkautuu kurkusta, jota kuristaa. Kipu tykyttää otsaa ja sydäntä ja rintaa ja kaikkea. Miksi.

Vielä kerran kuuntelet, katseler ympärille, entä jos..?
Hiljaisuus.
Vielä kerran näpytät kännykkää, tietokonetta, entä jos..?
Hiljausuus.

Hiljaisuus.

Silmiä kirvelee, rintaa raatelee. Epäreilua. Kurjaa. Syvältä. Miksi näin kävi?
kosketat huulia, ei tunnu mitään, viipyvää lämpöä, kosketat kasvoja, ei mitään, ei niin mitään, vastaan iskee hyytävä kylmyys ja tiedät totuuden, paluu todellisuuteen, kop kop?

Turhaan yrität, herra jääsydän, se on ohi. Turhaan rakastat, takaisin et mennyttä saa.
"S..Sh.."
Päässä pyörii ja silmät tuijottavat tyhjään.
Missä olet?
Miksi et ole täällä?
Mikset ole täällä häiritsemässä minua ja elämääni?
Miksi olet jossain muualla, ulottumattomissani?
Miksi?
Miksi lähdit?

Tule takaisin.

Tule takaisin.

Rakastan sinua.