Tatari-Mokke

Ennen juoksin pakoon ja halusin sulke korvani siltä todellisuudelta joka oli olemassa minua varten.
Mutta, sen minkä jätin taakseni, löysin edestäni.
Ei se todellisuus siitä miksikään muuttunut, kyllä se silti oli olemassa.
Mutta, ainakin sain elää omaa elämääni, omaa rauhaa.

Sain kokea ettei kaikki suunnitelmani aina toteudu.
Sain kokea aikoja jolloin saatoin rentoutua ja aikoja jolloin piti tehdä töitä todella paljon.
Oli aikoja kun kaikki tuntui olevan huonosti ja aikoja jolloin olin todella onnellinen.
Ja kyllähän niitä on edelleen.

Sitten tein päätöksen, joka ohjasi elämäni täysin eri suuntaan.
Päätös oli unelmani.
Näin, koin ja tunsin jotain mitä en aikaisemmin tiennyt olevan olemassa.

Löysin ystävyyttä ja rakkautta paikoista, jossa kuvittelin sitä kaikkein vähiten olevan.
Tapasin ihmisiä, jotka jättivät jälkensä minuun.
Ja jouduin niin monesti sanomaan hyvästi ihmisille, joista oli tullut jo niin rakkaita.
Ja se sattui ja sattuu edelleen.

Kun, avasin silmäni, elämä muutti minua.
Löysin vastauksia, ikävän ja rakkautta.
Löysin kokonaisen maailman.

Juostuani pakoon todellisuutta, jossa aikaisemmin elin, huomasin miten paljon menetin.
Huomasin, miten paljosta jäin paitsi kun jätin kaiken taakseni vaikka edestäni löysin yhtä paljon rakkautta.
Vaikka olen muokannut oman polkuni ja vaikka tulen sitä vielä muokkaamaan.
Ymmärrän, miten tärkeää on muistaa mitä kaikkea olen jättänyt taakseni.

Ihmisiltä saatu rakkaus elää minussa edelleen ja se antaa voimaa kulkea eteenpäin, toisi elämä mitä tahansa eteensä.
Vaikka en ole löytänyt omaa paikkaa, olen kuitenkin löytänyt rauhan siitä rakkaudesta jota olen saanut osakseni.