Minä uskalsin astua ulos vaikka vettä satoi kaatamalla.
Minä uskalsin astua ulos vaikka helle poltti selkää.
Minä uskalsin astua ulos suojamuovista, kun tuntematon kutsui.
Minä uskalsin ojentaa käteni ja luovuttaa sydämeni.
Enkä sen jälkeen koskaan epäröinyt antaa itsestäni enemmän kuin tarpeeksi.
En pelännyt hymyillä vastaantulijoille.
Ja uskoin, että ystäväni voi olla joku muukin kuin kaltaiseni.
Avasin silmäni, poistuin turvallisuuden labyrintista ja löysin uuden maailman.
Minä elin, koin ja tunsin.
Elin poissa kotoa.
Koin uudelleensyntymisen.
Tunsin heidän kosketuksen.
Ja minä muistan, muistan sillä olette kasvoja sydämessäni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi