Tuijottaako peilistä takaisin vihollinen vai ystävä?
Kuiskiiko korvaan paholainen?
Ehkä en olekkaan yksin.
Ehkä en olekkaan ainoa, joka taistelee omia heikkouksiaan vastaan.
Ehkä en olekkaan ainut, jonka sydän on tyhjä.
Sanottuja sanoja, joita ei voi takaisin ottaa.
Tehtyjä asioita, joita ei voi tekemättömäksi saada.
Tunteita, joita kukaan muu ei nähnyt ole.
Silti sinä seisot siinä edessäni, aivan kuin vain maailma olisi ympärillämme muuttunut.
Silti olemme tässä, vaikka osa meistä on jo kuollut.
En ehkä ole juuri se oikea henkilö sinulle kertomaan kuinka pidellä kiinni.
Enkä todellakaan taida olla oikea henkilö sinua opettamaan, kuinka rakastaa.
Kiihkeästi,
itseäsi,
meitä,
muita.
Kuinka sokea voi johdattaa sokeaa, ilman, että kumpaakaan sattuisi.
Vain maa jalkojemme alla on todellisuutta.
Vain kalliot kotitalosi takana ovat todellisia.
Mutta, jos todellisuus tekee meidät surullisiksi,
voimme aina rakentaa oman todellisuudemme.
Ja me molemmat tiedämme, että se tunne on aina ollut siellä...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
