Onko teillä niitä päiviä, jolloin kaikki menee putkeen,
mutta pää ei tahdo ymmärtää äsken tapahtuneita asioita.
Mulla näitä päiviä on turhankin usein ja kun illalla istuu alas miettimään, että mitä sitä on päivän aikana tehnyt, sitä ei muista.
Ja kaikista naurettavinta tässä on se, voiko kaksikymppisellä olla burn out?
Tällaisessa horrostilassa tulee mietittyä, onko kaikki tämän arvoista. Mutta vaikka kuinka aivosolujani rääkättyäni tajuan ettei ilman rahaa voi elää. Yksinkertaisesti kaikkia asioita ei voi kiertää.
Aikuisena oleminen ei ole hauskaa. Ja sen mie tiesin jo kaksitoistavuotiaana.
Silloin tämä pieni kapinoija sisälläni haluaa rääkäistä ja lujaa.
Selite:
Pää on niin tyhjä, mutta tässä vaiheessa mulla on yksinkertaisesti ihan OIKEA TARVE saada purkaa ajatuksiani jonnekkin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Wau. Tiedetään! Hieno runo/teksti!