Suurin ikävä tähän mennessä

Runoilija Con Smith

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 7.3.2008
Viimeksi paikalla: 19.6.2023 14:37

Asuinpaikka: Helsinki
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Useimmiten yritän irrottautua arjesta ja maanpinnasta, mutta jotkut jutut kertovat peruselosta ja elämänvaiheista.

Vähän niin kuin itkisi sähkön valtamereen
CMX - Pohjoista leveyttä
 
Unohdus ja toivo
elävät samassa ihossa.

Asumme samalla planeetalla.
Emmekö voisi — sitä kaikkea?

Tasan tuhannen kilometrin päässä,
mutta vielä ihmetytät.

Se mitä sallin ajatuksille
ja sähköille — virittää.

Voinko avautua?
Levitä kuin kirurgille.

Puhu minulle samaan tahtiin kuin puhun sinulle.
Kuvittele minut kuten näen sinut.
Olet fantasiaa joka päivä.
Se jauhaa minut silpuksi.


Revi auki kaikki saumat
ja näytä punainen syke.

Mitä on etäisyys muuta kuin
pieni vire peltojen yli?

Jokainen huokaus on kipinä,
jota tuuli kuljettaa.

Yöpöytäsi on tulessa.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hieno runo, tykkään kovasti  :)
Pidin runostasi ja varsinkin loppuosan aistivoimaisuudesta!
Kaipaus runoasi raastaa, mutta kynäsi jäljen paljastaa. Hieno kokonaisuus.
Omaperäistä, mielenkiintoista kerrontaa.
 

Käyttäjän kaikki runot