Vihdoinkin

Olen taivaiden särkijä
ja sinä olet nuppu
raikkaassa maassa

Valo loistaa lehdiltäsi
kohti pimeää maata
jossa hallitsin
nyt voimattomaksi vaipuneena

Kiven alla on rauha
En kaipaa huomiota
vain sinua

Ruoki minua sanalla
Ahmin jo ajatuksia

Pidin itseäni kalliona,
mutta aalloissa murrun hiljaa

Polvillani edessäsi
pysäytän tuhat vuotta
ja katson silmiisi

Voi, kuinka kaipuu on miekka
lävistäen huutoni

Hiljaisuus suustani valuu
kuolan ohella yössä

Tuuli liikuttaa hiuksiasi
Mieleni on tulessa taas

Salli minulle hetki
Salli minulle elämä

Elossa olemme
vain hengähdyksen