Palava jokin

Olen joskus katsonut,
ja joskus nähnytkin,
kuinka kosmoksen viitta
liehuu nielussasi

Ihminen on vain hippu,
mutta sehän riittää
aistimaan suuria valtameriä
täynnä kaipuuta

Jos jostain huipulta huomaisi
vesien väistyvän
jalkateriesi kurottautuessa
kohti paidanhelmaani

Sivelet ja laulat
laastareista sielulle,
vaikeista operaatioista,
menneistä taisteluista

Odotuksien valossa
saatamme toteuttaa
jotain uskomatonta, 
tulevaisuuksia

Kun näet tämän tekstin,
sieluni sulaa kämmenelläsi

Olet ratkaissut pulman
avannut solmun
lisännyt vahvuutta
tähän liukuvaan aikajanaan
täynnä ihmisiä
tunteita kasvoissa
sanoja suissa
puita polulla
aikomuksia rintakehässä
pysäytettyjä lauseita
lauottuja solvauksia
erheitä, niin paljon
että niistä on
vaikea sytyttää
uutta liekkiä 

Ellei kohtaa toista
joka laulaa samaa surua
samaa puristavaa roihua