Itkupillin elämää

Sitä voi elää elämänsä
kulkea sen läpi kysellen
että mitä tästä oikeen tulee
ja mikä tässä on tarkoitus
Mikä minusta tulee isona?

Sitä voi murehtia joka vastoinkäymistä
valittaa siitä, kun elämä lyö vatsaan
että voisi kumartuessamme
potkaista polvella otsaan
Eikö minusta ole mihinkään?

Sitä voi etsiä piruja peilistä
näkin varjoja kaapin takaa
ja syyllisiä omalle kohtalolleen
Miksi minulle aina käy näin?

Sitä voi kysellä ja kirota
siirtää vastuun muille
ja elää koko ikänsä
kuin pilattu tenava

Tai sitten sitä voi ottaa vastuun itsestään

Eivät kaikki synny lottovoittajina
eikä kaikkia kohdella silkkihansikkain
Kova työntekijä ei aina saa palkkaansa
eikä totuuden puhuja ole suinkaan
se porukan rakastetuin

Mutta jos tekee päätöksen
että ei enää siedä kaikkea
kaikkea paskaa mitä maailma heittää niskaan
Päättää hallita omaa elämäänsä
ja vastaa omista päätöksistään
Ei enää syytä muita
eikä olosuhteita...

Ehkä vielä silloinkaan ei voita
mutta ilman sitä hetkeä
jolloin teki sen päätöksen
ei voi ikinä tietää
mitä olisi ollut elää