Paperilla olen sankari
lennän halki galaksin
juoksen läpi savannin
Olen Herkules, olen Thor
Olen Lohikäärme ja Jalopeura
Kun sinä tulet
olen alaston
miekkani, kynäni, on tylsä
paperini pelkkää tuhkaa
Paperilla olen sankari
edessäsi raukka
Korulauseeni kaivavat hautani
sitovat minut säkkiin
Vain muutama sana on tarpeen
"Välitän sinusta, ehkä rakastan"
niiden edessä tukehdun
etkä sinä saa koskaan tietää
Enkä minä saa koskaan tietää
Selite:
Miksi on niin vaikeaa sanoa toiselle, että hänen tähtensä sydän lyö tyhjän tahdin? Miksi tunteiden paljastaminen pelottaa niin? Eikö palkinto ole kuitenkin niin paljon suurempi. Onko unelman mahdollisuus niin hieno asia, että sen haluaa säilyttää unena? Eikö todellisuus kuitenkin ole mahtavinta unta?
Näitä minä mietin yön hiljaisina hetkinä...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pahinta tuntuu olevan se, että ihmisen unelmat murskaantuvat kun haaveista ei tulekaan totta. Mutta; no pain, no gain!
Pahinta todellisuudessa mitä voi tapahtua on se, että joutuu luopumaan siitä nimenomaisesta haaveesta. Ihminen on kuitenkin mukautuvainen ja lopulta sitä alkaa kehittämään uutta unelmaa. Harsh but true.
niin tuota minäkin olen pohtinut...puhuttelevasti sanailet...
Olet niin oikeassa, olet...Hyvin kuvattu ja käytetty ei niin tavanomaisia ilmaisuja.. :)
Sivut