Sinä saat minut hymyilemään,
kutitat minua sanoilla.
Sinä hyväilet sydäntäni
ja teet sen pelkällä ajatuksella.
Joskus kun katson ulos ikkunasta,
tai kiipeän kalliolle
ajattelen,
että joku päivä
sinä kiipeät kanssani sinne
ja me katsomme taivasta
yhdessä.
Joku yö minä näytän sinulle kuun
siten kuin minä hänet näen.
Opetan sinut tuntemaan kuun
ja tähdet.
Kysyit:
"Voiko sen tuntea,
kun joku ajattelee toista?"
Sinä olet minun mielessäni
ja sydämessäni
alati.
Tunnetko sen?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ystävät ovat aina lähellä vaikka olisivatki kuinka kaukana...
Todella upeaa, herkkääkin tekstiä. Herättää mieleen kauniita mielikuvia. Nimikin runollasi osuva.
Lisäsin tämän suosikkeihini, jotta voin lukea sen helposti ja halutessani yhä uudelleen. Runosi ajatukset kuin omiani. Erityisesti pidin tuosta viimeisestä osasta...voiko sen tuntea, kun joku ajattelee toista...uskon että voi, kunhan ajattelee tarpeeksi syvällisesti ja uskoo ajatuksen voimaan.
Runosi kuuluu mielestäni näiden sivujen parhaimmistoon. Kolahti, Todella.
Ihana, kevyt ja leikkisä, silti niin totista totta. kaunis runonen..
Ihan samaa olen miettinyt :) Kaunis runo ja kirkkaita ajatuksia! kiitos!
Sivut