Laitoin kaulaasi amuletin
tuomaan sinulle onnea
Tatuoin sen kuvan ihooni
jotta kaikki epäonnesi
surusi
ja tappiosi
kulkisivat ohitsesi
ja siirtyisivät minuun.
Nyt sinä menestyt kaikessa mitä teet
et murehdi mitään
ja kuljet voitosta voittoon
Ja kaiken maineen ja vallan ja ylistyksen keskellä
sinä et löydä rauhaa
etkä tyydytystä
Koska miten voi voittaa
ellei ole vaaraa hävitä?
Kuinka voi saavuttaa
ellei ole matkaa kuljettavana?
Kun näin miten ontoksi olin sinut tehnyt
minä leikkasin käteni pois
ja poltin sen.
Seuraavana päivänä sinä kompastuit
ja kierit alas portaat.
Lapsi sisälläsi kuoli
ja äiti sen ympärillä menetti jalkansa.
Mutta ensimmäistä kertaa vuosiin
sinä itkit.
Ja vuosi siitä eteenpäin
sinä hymyilit ensikerran.
Eikä se maksanut kuin
kaksi jalkaa
käden
ja pienen lapsen.
Pieni hinta
elämästä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Nätti ja puhutti puhutti paljon...
Jotenkin rankka loppu,mutta sellaistahan elämä on välillä, raakaa ja rankaa, siksi kai että osaisi sitten nauttia siitä onnestakin. Hieno runo.
Vahvaa tekstiä ja tulkintaa.Hyvä.
Wau! niin käsin kosketeltava. tosi on jos ei itke ei voi aidosti hymyillä.
Sivut