Juoksen metsässä
olen saanut vainun
ja suuni jo vaahtoaa
sillä pian kestitsen höyryävässä lihassa
Tuuli kuljettaa hajun sieraimiini
eikä peura ehdi edes arvata mikä siihen iski
Hidastan vauhtini
ja alan hiipiä syöksyetäisyydelle
Viimeisen kerran katson sitä
uhriani
Hyökkään ääneti
isken hampaani sen kurkkuun
ja kynteni sen sydämeen
katkaisen sen kaulan
Ulvon kuuta
ja kerron metsälle
että sillä on uusi kuningas
Pian olen kylläinen
ja veren peitossa
Selite:
Oli mielessä kuva sarjakuvamaailman sisukkaimmasta ahmasta...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidin runossa olevasta alkukantaisesta voimasta, pedon vastustamattomuudesta. Tuo kuningas-juttu oli kanssa ihan tyylikäs. Eläimellinen. Kiitos.
Sivut