![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> epeli kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-844-1440906269.jpg?itok=Bz9ym26q "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> epeli kuva")
Lapsuudessani kiirettä ei ollut ja ilot olivat pieniä iloja, sillä suuria ei osattu kaipailla. Nuorelle oli kunnia-asia kulkea paikatuin vaattein ja kumiteräsaappain. Ravintona oli peruna, suolakala, kalakukko ja äidin valmistama kokkelipiimä. Veikeä ystäväni pakkaspoika kirjaili talvisin kotitupani ikkunat kuurakukin. Väliin pakkaspoika puhalsi tupaan kylmää huurua. Hampaat kalisivat öisin, kun huoneita ei lämmitetty. Köyhyydestä ja kurjuudesta huolimatta isäni ja äitini kiittivät Taivaan Isää siitä siunauksesta mitä kulloinkin oli.
Heräsin tänään klo 3.00, kun uni ei enää maittanut. Kyllä sitä untenmailla riemukkailla ennättää olla. Kenties heräsin siksi, kun eilinen ilta oli vertaansa vailla. Sain purkaa nyyttiäni, jonka olin käärinyt jos jonkinmoisille myttyröille. Meille kyttyröille saattaisi käydä köpelösti, jos ei mietemyssyä tuulettaa voisi. Tarvitsemme niin fyysistä kuin myös ”psyykkistä” tuuletusta. Ns. psyykeä yrittävät tuuletella tuulihatut psykiatrit. Se kun ihmisen psyyke on yhteistyössä kehon kanssa. Kun näin on, niin toivoisin, että myös psykiatreja aika-ajoin tuuletettaisiin, jotta eivät suolapatsaiksi jämähtäisi.
Tosin minulle suola ja sokeri eivät sovellu, kun on tämä kakkostyypin diabetes mokoma. Mieluummin kuitenkin toivon hieman suolaista ja sakeaa kuin öklöttävän makeaa. Se kun imelä elämä voi jossain vaiheessa alkaa happamoitua ja haista. Tässä sivumennen sanoen, minä taisin eilen illalla haista, kun rakas aviovaimo heti vieraan poistuttua komensi: - Suihkuun ja heti! Se on hyvä, että on komentaja omasta takaa. Muutoin ehkä voisi olla niin, että mies vaan makaa ja syljeskelee kattoon.
Joskus mietityttää, että onko ihan sama mitä täällä puuhailee? Jos olis sellainen otus kuin puuhinen, niin mikä olis puuhaillessa. Mutta kun ei oo, ei tuu, eikä tilata, niin ei pidä päiviään pilata turhalla mietiskelyllä. Antaa vaan toisten puuhailla, touhuilla ja ajatella.
Tosin minulla on eräitä avustajia. Avustajani ovat naispuolisia eläjiä. Tärkein naisystävistäni on Vilo Sohvi, joka veistelee pilkkoja puiden kylkiin. Tässä on tärkeää huomata se, että meillä ei käytetä varsinaista pilkkakirvestä, vaan pilkotukset tehdään puukirveellä. Minä elän vielä puupäiden ajassa, jossa ei liiemmin metalli kalkahtele. Ilman Vilo Sohvin opastusta voisin eksyä lääpänjäljille. Lääpänjälkiä seuraillen voi kadota kosmiseen yöhön. Siksi olenkin terästäytynyt ja jopa työhön ryhtynyt. Nyt on työn aika. Eli taottava on, kun rauta hehkuvaa on.
Toinen naisystäväni on tarkkasilmäinen eläjä Ana Lyyti, joka silmäilee toimintojani. Kun hän on silmäillyt ja jotain havainnut, hän hihasta kiskaisee ja sormea heristää. – So so, mitäpä sinä nyt puuhailet? Ihan näyttää kuin hikoilusi olisi huu haa puuhaa. Joo, näin sitä vaan tämäkin ystäväni yhteistyössä mainiosti viihtyy.
Kolmas naisystäväni on nimeltään Pikku Hilja. Pikku Hilja ei ole sellainen, miksi häntä voisi nimen perusteella luulla. Pikku Hilja on nääs yhtä pitkä kuin paksu. Hän on sellainen tyvestä leikattu pökäle, hieman sammaloitunut honkainen pölkky. Joskus ihmiset mokomat katselevat hieman ihmeissään, kun minä puupää ja ystäväni Hilja pölkkypää yhdessä etanan vauhdilla kylän raittia tallustelemme. Se on turvaisan hupaisaa, kun miehellä on ystävä, johon voi tukeutua silloin, kun puupäätä kolottaa ja vihainen viima pään kolossa viheltää…
Mukavia suvipäiviä ja lämpöisin terveisin Molskihousu!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut