Kuulkaa kaikki kansat maan,
tulkaa kanssamme tanssimaan.
Tanssimaan kanssa yön varjojen,
olentojen niin salaisten.
Sudet säestävät lauluamme,
ja kuu valaisee askeliamme.
Varjot pimeydessä askeltaa,
ne pian tanssiimme liittyä saa.
Nyt on jo keskiyö,
ja uhrimenoihin kellot lyö.
Tanssimme suuntaa nyt aukiolle,
ja sinne rakennetulle alttarille.
Yhä vain kiihtyy tanssimme,
kun yön varjot liittyvät seuraamme.
Alttarilla joku kirkaisee,
ja verellänsä nurmen kastelee.
Tanssimme jatkuu aamuun asti,
siihen mennessä meitä on enää kaksi.
Sillä yön varjot piiristä hitaimman sieppaa,
ja pimeydelle saaliinsa uhraa.
Vaikka selvisimmekin tästä yöstä,
yön varjot eivät meitä pois päästä.
Ensi yönä jatkamme tanssiamme,
ja yön varjoille uhraamme elämämme.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahva kuvaus salaisista uhrimenoista.
Fantasiamainen runo, jossa selkeä punainen lanka johtaa lukijaansa yön makaabereihin pitoihin. Pidin.