Pitkäperjantai

Kulkee poika jumalan, aasilla kylän tietä.
Ihmiset kadun sivuilla, hurraavat luojalle ylistystä.
Vaan nuo rikkaat miehet köyhän maan, eivät suosiota hyvällä katsokaan. ”Pyhänhäväistys”, niin sanotaan, käyvät juonta julmaa punomaan.

Niin sitten kesken rukoilemisen, hyökkäsivät sotilaat aseilla uhaten.
He Jeesuksen raahasivat mennessään, rangaistustaan julmaa kärsimään.
Alkoi oikeudenkäynti tuo tunteeton, Pontius Pilatus luki tuomion.
’’Tämä mies naulittakoon ristille, ja sitä ennen ruoskittakoon’’.

Jeesuksen matka Golgatalle alkaa, ja omaa ristiään hän saa kantaa.
Ihmiset jotka herraa ylistivät, nyt Kristusta matkallaan kivittävät.
Ja sitten viimein saavuttiin perille, tuolle kiviselle mäelle.
Jonne kolme ristiä isketään, rikollisille, katumaan syntejään.

Iskevät naulat läpi lihan ja luun, veri kastelee köyden ja puun.
Sitten risti Jeesuksen nostetaan, ja orjantappurakruunu päähän punotaan.
Vielä viestin he valmistavat piloillaan, ”Jumalan poika’’ kirjoitetaan.
Kun koitti Jeesukseen kuoleman hetki, nousi ukkonen ja maa järisi.
Ja kun temppelin verho kahtia repesi, se ivahuudot ja pilkan hiljensi.

Viimein rohkeni yksi miehistä puhua, nyt äänestä kuulsi vain kunnia.
’’Hän olikin todella jumalanpoika’’, sanoi mies naama valkeana.
Näin päättyi päivä kärsimysten, ja se päivä pysyi mielessä ihmisten.
Pitkäperjantain nimellä se kulkee nykyään, ja joka vuosi käymme sen pyhittämään.