Marraskuu

Se alkaa taas, minä tiedän sen,
suru yksinäisen ihmisen.
Tämä aika vuodesta on pimeä,
on nyt ihminen pieni ja pelkäävä.

Minä sisällä istun ja ulos katson,
kuinka lumi peittää kukat ja ruohon.
Vain hetki sitten oli kesäkuu,
ja nyt yllemme pimeys laskeutuu.

Puut paljaina ulkona seisovat,
ne vain mustia risuja muistuttavat.
Vaikka vasta ne loistivat väreissä,
nyt vain pelkät rungot ovat jäljellä.

Tämä tunne minun sisälläni,
kuinka kuivailisin sitä sanoillani.
Kuin olisin vain kuori tyhjä,
ilman tunteita, ontto sisältä.

Et luultavasti ymmärrä mitä tarkoitan,
ehkä valittajalta minä kuulostan.
Mutta tähän aikaan vuodesta,
olen kuin nuo paljaat puut ulkona.

Minä kylmää talvea odotan,
ja suruissani ulos tuijotan.
Kuinka lumi ja jää kaiken valloittaa,
ja minun sydämeni kylmyys verhoaa.