Kissani

Mikä hiljaa hiippailee,
noin pehmeästi astelee.
Mikä silmät pimeässä loistaen,
kulkee sirosti astellen.

Kuinka silkkinen onkaan turkki tuo,
ja kuinka älykkään katseen hän minuun luo.
Niissä silmissä heijastuu säihke kultainen,
sekä pehmeys suloinen ja samettinen.

Miten paljon kissaani rakastankaan,
ilman häntä en elää osaisikaan.
Hän minua surussani lohduttaa,
ja kehräämisensä uneen vaivuttaa.

Muistan sinut pienenä pentuna,
ja komeana, aikuisena kollina.
Nyt olet vanhus kuten minäkin,
ja yhdessä olemme vieläkin.

Nyt kun istun lempituolissani,
ja tunnen kuinka kehräät siinä sylissäni.
Tunnen rauhan ja huomaan toivovani,
että jatkaisimme yhdessä loppuun asti.