revitty

tyhjyys täyttänyt sielun
on huone hiljainen

seisot kädet nyrkissä
silmät täynnä vihaa
posket kyyneileistä kosteana
et kuule
et näe
silti katsot ikkunasta pimeyteen

mielessäsi toistat ettet enää koskaan
päästä ketään lähelle
tunteita irralleen
toisten nähtäville
revittäviksi

olet vihainen
silti tyhjyyttä täynnä
ei ole mitään annettavaa
kaikki on annettu
sielu toisille avattu

enää on mahdollisuus
hengittää syvään
sulkea silmät
pyyhkiä posket kyyneleistä
kääntyä
ja kävellä pois
eikä koskaan katsoa taakse